Pitääkö intuitiota osata myös sulkea?

Intuition kehittämisestä puhutaan paljon. Harjoitellaan kuuntelemaan omaa sisäistä tunnetta, kiinnittämään huomiota pieniin vihjeisiin ja luottamaan siihen, mitä mieleen nousee. Vähemmän puhutaan siitä, tarvitseeko ihmisen olla jatkuvasti vastaanottavainen ja mitä tehdä silloin, kun ei halua aistia yhtään mitään.

Minusta intuition käyttämiseen kuuluu myös se, että sen osaa jättää rauhaan. Jos teen luentaa, varputyöskentelyä tai muuta intuitiivista työtä, keskityn siihen silloin kun teen sitä, mutta sen jälkeen haluan palata tavalliseen elämään. En halua kulkea kaupassa tunnustelemassa jokaisen vastaantulijan tunnelmaa tai miettiä, mitä jostakin paikasta mahdollisesti aistin. Siinä kävisi pidemmän päälle aika raskaaksi jo maitopurkin hakeminenkin.

Kaikki tuntemukset eivät kaipaa selitystä

Herkäksi itsensä kokeva ihminen saattaa huomata ympärillään paljon. Jonkun seurassa voi tulla levoton olo, väkijoukossa väsyttää tavallista nopeammin tai huoneeseen tullessa voi huomata heti, että tunnelma on jotenkin kireä. Jos oma olo muuttuu nopeasti ilman selvää syytä, mieleen saattaa tulla myös kysymys siitä, onko tunne edes oma.

Itse en lähtisi ensimmäisenä etsimään kaikelle henkistä selitystä. Me huomaamme toisistamme jatkuvasti ilmeitä, eleitä, äänensävyjä ja käyttäytymistä ilman että edes ajattelemme asiaa tietoisesti. Väkijoukossa taas on melua, liikettä, lähekkäin olevia ihmisiä ja paljon muuta käsiteltävää, joten siellä väsyminen voi olla hyvin tavallinen reaktio. Jos itse on valmiiksi väsynyt, stressaantunut tai nälkäinen, ympäristökin tuntuu helposti erilaiselta kuin hyvin levänneenä.

Minusta henkiseen maailmankuvaan mahtuu mainiosti myös se, ettei tiedä varmasti, mistä jokin tunne johtuu. Jos jossakin paikassa tulee omituinen olo, voin huomata sen ja miettiä hetken, löytyykö sille jokin ilmeinen syy. Jos ei löydy, asiaa voi kuulostella tarkemmin, mutta jokaisesta ohimenevästä tuntemuksesta ei tarvitse tehdä tutkimusprojektia.

Onko tämä tunne minun?

Joskus oma mieliala tai kehollinen tunne muuttuu niin nopeasti, että siihen kiinnittää väkisinkin huomiota. Hetki sitten kaikki oli hyvin ja yhtäkkiä ahdistaa, ärsyttää tai väsyttää, vaikka mitään erityistä ei näyttäisi tapahtuneen. Silloin voi olla kiinnostavaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä juuri tapahtui, mitä olin itse ajattelemassa ja millainen oloni oli vähän aikaisemmin.

Välillä selitys löytyy helposti ja toisinaan ei löydy. Jos tunne menee pian ohi, sen voi hyvin antaa mennä ilman että tietää tarkalleen, mistä se tuli. Jos taas saman ihmisen, paikan tai tilanteen yhteydessä tapahtuu toistuvasti jotakin samankaltaista, siihen voi olla kiinnostavaa palata myöhemmin.

Jatkuva oman olon tarkkailu voi myös itsessään alkaa kuormittaa. Jos koko ajan tunnustelee, mitä ympärillä tapahtuu ja yrittää erotella omia tunteita muiden tunteista tai erilaisia energioita toisistaan, huomio kiinnittyy helposti jokaiseen pieneen muutokseen. Silloin tavallisestakin päivästä voi tulla yllättävän työläs.

Intuitiivisella työskentelyllä on hyvä olla alku ja loppu

Itse ajattelen intuitiivista työskentelyä melko käytännöllisesti. Kun teen luentaa, varputyöskentelyä tai muuta vastaavaa, varaan sille oman aikansa ja keskityn siihen, mitä olen tekemässä. Kun työskentely on valmis, myös keskittyminen siihen saa päättyä ja huomion voi siirtää muihin asioihin.

Joku tekee tämän mielessään, toinen käyttää jotakin itselleen tuttua tapaa työskentelyn päättämiseen ja kolmannelle riittää se, että välineet laitetaan pois. En usko, että tähän on olemassa yhtä oikeaa menetelmää. Tärkeämpää on minusta se, että itselle syntyy jonkinlainen raja sen välille, milloin työskentelee tarkoituksella intuition kanssa ja milloin viettää tavallista arkea.

Työskentelyn jälkeen tekee usein hyvää tehdä jotakin konkreettista. Voi syödä, käydä suihkussa, lähteä ulos, tehdä puutarhatöitä, siivota tai ryhtyä laittamaan ruokaa. Henkisissä yhteyksissä puhutaan paljon maadoittumisesta, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa mitään erityistä harjoitusta. Minulle koko ajatuksessa olennaista on huomion palautuminen tähän hetkeen, omaan kehoon ja siihen, mitä juuri nyt on tekemässä.

Intuition ei tarvitse olla koko ajan päällä

Jos huomaa ihmisistä, paikoista ja tilanteista helposti asioita, jokaiselle havainnolle ei tarvitse tehdä jotakin. Kaikkea ei tarvitse tulkita eikä omaa herkkyyttä tarvitse jatkuvasti harjoittaa yrittämällä huomata vielä enemmän. Minusta myös huomion suuntaaminen muualle on osa intuitiivisen työskentelyn taitoa.

Ehkä intuition kehittämisestä puhuttaessa kannattaisikin välillä kysyä, osaanko kuunnella sitä silloin kun haluan, mutta osaanko myös jättää sen rauhaan silloin kun minulla on muuta tekemistä. Minusta jälkimmäinen on vähintään yhtä tärkeää, sillä suurin osa elämästä on kuitenkin aivan tavallista arkea. Jos lähden kauppaan ostamaan maitoa, haluan yleensä vain ostaa sitä maitoa ja tulla kotiin.